Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry In english På svenska
Suomen yliopistot UNIFI ry
SIVISTYS - LUOVUUS - VAIKUTTAVUUS

Tekoälypaneelissa innostuttiin pohtimaan intuitiota, riitojen ratkomista ja terveyssovelluksia – ”Tekoälystä puhumista ei pidä jättää pelkästään teknologiaihmisille”

Hyvän keskustelun jälkeen on helppo hymyillä. Tekoälypaneelin moderoinnista vastasi Tiede-lehden päätoimittaja                Jukka Ruukki (vas.). Keskustelemassa olivat Reaktorin tekoälyjohtaja Hanna Hagström, professori Timo Honkela, tohtorikoulutettava Jenni Hakkarainen, professori Arto Laitinen ja professori Pekka Neittaanmäki. Kuva: Heikki Holopainen

Tekoälykeskustelulle on tilausta. Tämä käy selväksi, kun katsoo, kuinka paljon väkeä on kokoontunut Tiedekulman lavan eteen keskiviikkona 26.9. odottamaan Mitä älyä tekoälyssä? -paneelin alkua. Ideana on pureutua viiden ammattilaisen voimin siihen, miten tekoäly vaikuttaa ihmisten tavalliseen elämään.

– Kenelle teistä on aivan selvää, mitä tekoäly on ja minne kaikkialle se meidän arjessamme lonkeronsa ulottaa? tiedustelee moderaattori, Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki yleisöltä.

Yksi rohkea kuulija nostaa kätensä ylös. Se ei ole kovin paljon, mutta tilanteeseen voi olla tulossa pian muutos. Reaktorin tekoälyliiketoiminnan johtaja Hanna Hagström arvioi, että ihmisten tietämys tekoälystä on lisääntynyt kuluneen vuoden aikana merkittävästi – eikä siitä ole kiittäminen ainoastaan Helsingin yliopiston ja Reaktorin yhteistä Elements of AI -kurssia, jonka tavoitteena on kouluttaa suomalaiset ymmärtämään uuden teknologian perusteet.

– Ennen kaikkea uteliaisuus on lisääntynyt, ja ihmiset ovat sen vuoksi hankkineet enemmän tietoa, Hagström toteaa.

 

Uhkien lähde vai toiveiden tynnyri?

Julkisessa keskustelussa tekoälyyn liitetään monenlaisia, joskus hieman pelottaviakin mielikuvia. Tampereen yliopiston filosofian professori Arto Laitinen listaa tyypillisiä huolia, joita kehityksen eteneminen saattaa nostaa pintaan.

Mitä, jos tekoäly joutuu vääriin käsiin? Voiko se helpottaa ihmisten alistamista tai johtaa laajoihin valvontakoneistoihin, joista nähdään jo Kiinassa esimakua kasvojentunnistuksen yleistymisen myötä? Tai entä jos tekoälyn hyödyistä pääsevätkin osallisiksi vain suuryritykset?

Toisaalta tekoäly vaikuttaa arkeemme myös monella vähemmän dramaattisella tavalla, jotka voivat nekin nostaa esiin perusteltuja huolia.

– Jos tietyntyyppiset algoritmit tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisten elämään, olisi kiva tietää, millä perusteilla ne on tehty ja onko niissä jonkinlaisia vinoumia, Laitinen toteaa.

Entäpä sitten tekoälyn luomat myönteiset mahdollisuudet? Jyväskylän yliopiston tietotekniikan professori Pekka Neittaanmäki kertoo, että parhaillaan etsitään esimerkiksi uusia tapoja hyödyntää tekoälyä sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Koneet voisivat auttaa esimerkiksi radiologeja ja patologeja kuvien tunnistamisessa. Myös sitä selvitetään, miten tekstejä tutkimalla voitaisiin erottaa varhaisessa vaiheessa syrjäytymistä tai muita riskejä ennustavia tekijöitä.

– Tekstianalytiikka on tässä verraton, Neittanmäki toteaa.

 

Vahva ja heikko tekoäly – kaksi eri asiaa

Mitä sitten tiedetään tekoälyn kehityksestä ylipäänsä? Helsingin yliopiston digitaalisten aineistojen tutkimuksen professori Timo Honkela kertoo, että itse asiassa termi lanseerattiin jo yli 50 vuotta sitten.

– Kyseessä ei ole mikään uusi asia, Honkela muistuttaa.

Tekoälystä puhuttaessa on myös syytä tehdä ero heikon ja vahvan tekoälyn välillä. Niiden erona on, että vahva tekoäly pystyy ratkomaan ongelmia aidosti ihmisen kaltaisella tavalla. Sillä voisi olla tunteita ja tietoisuus. Kuinka pitkällä tällaisen koneen kehittely sitten on?

– Olen kuullut puheita, että vahvaan tekoälyyn siirrytään joskus vuonna 2030, Ruukki kertoo.

Honkela hieman toppuuttelee kehityksen vauhtia. Itse hän olisi vahvan tekoälyn suhteen vielä varovainen, koska siihen liittyy paljon filosofisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, joihin erityistieteetkään eivät pysty vastaamaan yksioikoisesti.

Pohdittu on sitäkin, voisiko joskus tulevaisuudessa syntyä kone, joka voisi auttaa ihmisiä moraalisessa päätöksenteossa. Tätä on käsitellyt muun muassa Laitinen hiljattain julkaistussa artikkelissaan (Tieteessä tapahtuu 1/2018).

Paneelissa Laitinen arvioi, että tällaisen koneen synty on vielä yhtä kaukainen asia kuin vahva tekoäly – se nimittäin edellyttäisi, että moraali noudattaisi selkeitä periaatepolkuja.

– Jos niin olisi, algoritmin koodaamisella moraalisen päätöksenteon tueksi olisi paremmat näkymät, Laitinen toteaa.

 

Entistä sujuvampia palveluita?

Lisääntynyt kiinnostus tekoälyä kohtaan näkyy myös viranomaisten puolella. Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Jenni Hakkarainen kertoo, että parhaillaan tekoälyn avulla pyritään esimerkiksi parantamaan asiakaspalvelua. Tulevaisuudessa ihmiset eivät ehkä joudu enää kiikuttamaan papereitaan viranomaiselta toiselle.

– Koko ajan pyritään enemmän yhden luukun palveluperiaatteeseen.

Isotkin harppaukset kehityksessä ovat mahdollisia. Hakkarainen kertoo olevansa mukana sellaisessa ajatuspajassa, jossa mietitään lainsäädännön muuntamista koneluettavaksi. Se voisi mahdollistaa esimerkiksi joidenkin yksinkertaisten etuuspäätösten automatisoimisen.

– Lainsäädännön, jota koneen pitää noudattaa, täytyy olla sille ymmärrettävä, Hakkarainen selvittää.

Entä minkälaisia haasteita tekoäly asettaa oikeusjärjestelmällemme? Yksi iso seikka ovat vastuukysymykset.

Jos esimerkiksi robotti mokaa jossakin tehtävässä, tilanne on vielä suhteellisen yksinkertainen: vastuu on valmistajalla. Mutta entäpä sitten, kun virheen tekeekin autonomisesti toimiva neuroverkko, jonka puuhia ihminen ei ymmärrä?

– Tällä hetkellä pohditaan, kuinka paljon oikeusjärjestyksemme antaa periksi sellaiselle ajatukselle, että ”voin vastata toiminnasta, josta en tiedä oikeastaan mitään”, Hakkarainen toteaa.

 

Tekoäly avuksi konfliktien ratkaisussa

Kuten Honkela on Rauhankone-teoksessaan tuonut esiin, tekoälyä voitaisiin hyödyntää myös ihmisten välisten ristiriitojen ratkomisessa. Perusongelmana kiistojen selvittämisessä on yleensä se, että ihmiset näkevät todellisuuden eri tavalla ja liittävät samoihin sanoihin hieman eri merkityksiä.

– Ratkaisu ei ole merkitysten määrittely kaikille yhteisiksi, vaan laitetaan kone tekemään neuvotteluita meidän väliimme, Honkela ehdottaa.

Neittaanmäen mukaan tätä on Jyväskylässä pienimuotoisesti kokeiltukin. Jos esimerkiksi sosiaalitoimistosta saadaan dataa ristiriitatilanteeseen joutuneen avioparin keskustelusta, se voidaan litteroida ja sitten analysoida merkityksiä.

– Perheriidan voi ratkaista tällainen kone, kun nähdään, miten pienestä se on kiinni, Neittaanmäki toteaa.

Paneelin kuluessa kuullaan myös kiinnostavia yleisökysymyksiä. Kuulijat tahtovat tietää, miten tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi johtamisen ja päätöksenteon apuna.

Selväksi käy sekin, että mystiseksi mielletty intuitio ja tekoäly eivät olekaan kaksi niin erillistä asiaa kuin voisi olettaa. Hagströmin mukaan intuitiotakin voidaan nimittäin ohjelmoida – jos ei ihmisen oman kokemuksen, niin esimerkiksi muiden ihmisten tekemien havaintojen perusteella.

– Meiltä löytyy intuitiivisia reaktioita, joita emme itse osaa selittää, mutta rakkaat ihmiset ympärillämme osaavatkin ehkä odottaa, että reagoimme sillä tavalla.

 

Yhteiskunnallinen keskustelu aloitettava nopeasti

Mutta hetkinen – miksi tekoälyä on niin tärkeää pohtia juuri nyt? Eikö kehitys ole ollut käynnissä jo kymmeniä vuosia?

Vastausta voi etsiä Honkelan kertomasta esimerkistä: viime vuonna kone ohjelmoitiin pelaamaan shakkia käyttämällä apuna neuroverkkoja ja vahvistusoppimista. Koneelle kerrottiin säännöt ja se pelasi neljä tuntia itseään vastaan ilman mitään ohjeita. Neljän tunnin jälkeen se oli pelissä parempi kuin mikään aikaisempi kone tai ihminen.

– Tässä nähdään aika dramaattinen esimerkki siitä, minkälaisia vaikutuksia uusilla tekoälyn muodoilla voi olla.

Vaikka tekoälyn periaatteet ovat olleet tuttuja jo kauan, yksi asia on muuttunut: koneiden laskentakapasiteetti. Ne pystyvät jo matkimaan ihmisaivojen toimintaa shakin kaltaisissa asioissa.

– Mitä tämä tarkoittaa seuraavien 10–20 vuoden kuluessa, kun kapasiteetti lisääntyy? Honkela kysyy.

Tulevaisuuden suuriin kysymyksiin kuuluukin, miten tekoälyä säädellään ja miten varmistetaan, että sen avulla ei edistetä vääriä tarkoitusperiä. Miten pystytään hyödyntämään kaikki hyvät mahdollisuudet ja hahmottamaan, missä asioissa tekoälystä voi olla ihmisille apua?

– Olen korostanut, että tekoälystä puhumista ei pidä jättää pelkästään teknologiaihmisille. Keskustelun pitää olla myös yhteiskunnallista ja demokraattista, Honkela sanoo.

Hagströmin mukaan keskustelu on myös tärkeää aloittaa silloin, kun kaikki voidaan vielä saada pohdintoihin mukaan. Jos ymmärrys ilmiöstä rajautuu vain asiantuntijoille, tilanne on huono ja fiksu päätöksenteko mahdotonta.

– Jos ei ymmärretä, ei osata tehdä valintoja, Hagström muistuttaa.

Toisinaan oikean tilannekuvan muodostaminen voi vaatia tahdin hidastamista ja asioiden syvällistä prosessointia. Sen vuoksi tekoälyn äärellekin olisi tärkeää pysähtyä kunnolla.

– Jättää jotkut asiat hieman vähemmälle ja käyttää pari kuukautta sen miettimiseen, mitä tapahtuu seuraavan 20 vuoden aikana, Honkela kiteyttää.

 

Mitä älyä tekoälyssä? -paneelin järjestivät yhteistyössä Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ja Sivistystyönantajat. Paneelikeskustelu on kokonaisuudessaan katsottavissa täällä

 

 

 

Teksti: Anna Humalamäki

Jaa artikkeli

FacebooktwitterlinkedinmailFacebooktwitterlinkedinmail
 
Erikoistumiskoulutus
Ota meihin yhteyttä!
Perustietoa yliopistoista