Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry In english På svenska
Suomen yliopistot UNIFI ry
SIVISTYS - LUOVUUS - VAIKUTTAVUUS

Kalervo Väänänen: Meidän pitää sivistyä enemmän, jotta pääsemme lajinarsismista eroon – ”Siihen liittyy hyvin suuri osa tämän hetken ongelmistamme”

Turun yliopiston rehtorin Kalervo Väänäsen mielestä sivistystä voidaan tukea parhaiten edistämällä tasa-arvoa.

Mitä sivistys merkitsee 2000-luvulla ja minkälainen rooli sillä on tulevaisuutemme rakentumisessa? Näistä asioista Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen tahtoisi kuulla vilkasta julkista keskustelua – sellaista, johon osallistuisivat kaikki.

– Yliopistoihmisenä näkisin mielelläni, että sivistys olisi useammin muidenkin kuin tieteentekijöiden pohdinnassa.

On helppo löytää hyviä perusteluja sille, miksi aiheesta kannattaisi puhua juuri nyt. Väänäsen mukaan yksi niistä on käynnissä oleva teknologinen murros: ihmisten ulottuville tulee nopeassa tahdissa tekoälyn ja digitalisaation kaltaisia asioita, jotka eivät kuulu perinteisen sivistyskäsityksen piiriin.

Kysymys kuuluu, pitäisikö ne kuitenkin saada sisällytettyä siihen. Väänäsen mielestä vastaus on kyllä.

– Ei ole hyvä, jos sivistyksen käsite ja reaalimaailma rupeavat erkanemaan toisistaan kovin paljon.

 

Sivistys mahdollistaa eettiset pohdinnat

Mitä haittaa voisi sitten syntyä, jos uusia teknologisia ilmiöitä ei sijoiteta yleistietouden kartalle? Esimerkiksi sellaista, että niihin liittyvä eettinen keskustelu jää käymättä.

Siihen voidaan Väänäsen mukaan ryhtyä vasta, kun riittävän suurella osalla ihmisistä on tieto ja työkalut sen puntarointiin, minkälaisia mahdollisuuksia ja uhkia ilmiöihin liittyy. Toistaiseksi tästä tavoitteesta ollaan vielä aika kaukana.

– Jos ajatellaan vaikkapa some-maailmaa, niin kuinka kriittistä ja analyyttista keskustelua me todellisuudessa käymme siellä?

Tärkeiden eettisten pohdintojen viivästyminen ei ole uusi ongelma. Väänäsen mukaan samanlainen pulma ilmeni esimerkiksi 1900-luvulla, kun geeniteknologiassa tehtiin isoja läpimurtoja. Niiden merkityksestä ei voitu keskustella laajasti, koska asioita ei tehty kaikille ymmärrettäviksi.

Syy siihen, miksi teknologian ja luonnontieteiden kaltaiset asiat rajautuvat helposti yleistiedon ulkopuolelle, on Väänäsen mielestä yhtäältä eurooppalaisessa sivistyskäsityksessä, joka on muotoutunut ennen valistuksen aikaa. Toisaalta asiaa selittää myös aikoinaan Saksasta Suomeen saapunut humboldtilainen näkemys, joka korostaa humanististen aineiden merkitystä.

– Se lähtee aika pitkälti siitä, että tekniikka ja kauppatieteet eivät kuulu niin sanottuun yliopistokonseptiin.

Väänänen uskoo, että aika voisi olla nyt kypsä entistä laajemmalle sivistyksen käsitteelle ja että muutoksen alulle laittaminen on pitkälti yliopistojen omissa käsissä. Jos tehtävässä onnistutaan, saadaan yhä suurempi osa ihmisistä mukaan pohtimaan uusien isojen ilmiöiden vaikutuksia.

 

Lajinarsismi saatava kuriin, jos tahdomme selviytyä

On toinenkin syy sille, miksi sivistyksestä olisi äärimmäisen tärkeää puhua juuri nyt. Väänäsen mielestä se on paras keino suitsia ihmisen ongelmallista piirrettä, niin sanottua ”lajinarsismia”. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että ihminen asettaa itsensä ylivertaiseksi ja vaatii muita lajeja mukautumaan omiin tarpeisiinsa.

– Meidän pitäisi sivistyä enemmän, jotta pääsisimme lajinarsismistamme eroon. Siihen liittyy hyvin suuri osa tämän hetken ongelmistamme.

Väänäsen mukaan tällaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos tai luontoa tuhoavien myrkkyjen käyttö. Usein haitallisiin toimintatapoihin päädytään niin, että ensin niiden haitallisuutta ei tiedetä – mutta tiedon jälkeenkään toimintaa ei välttämättä muuteta.

Tämän vuoksi lajinarsismin suitsiminen on vaativa tehtävä, jonka eteen yliopistot voivat tehdä paljon.

– Meidän pitää lisätä ihmisten ymmärtämystä siitä, että luonto on itseisarvo sinänsä ja siihen liittyy paljon sellaisia asioita, joita meidän ei ole viisasta uhrata omien pyrkimystemme alttarille.

Vaikka ajat ovat monessa mielessä vaikeat, Väänäsen mukaan toivoa on. Hän kertoo seuranneensa viime vuosina ilolla varsinkin nuorten edesottamuksia.

– Luulen, että tämän päivän opiskeleva nuoriso on aika paljon vähemmän lajinarsistista kuin oman aikani.

 

Tärkein tuki sivistykselle on tasa-arvon edistäminen

Jos sivistyksen tilaa tarkastellaan maailmanlaajuisesti, kehitys on Väänäsen mielestä ollut pitkällä aikavälillä myönteistä ja parannusta on tapahtunut huimasti. Mutta entäpä puheet totuudenjälkeisestä ajasta ja viime vuosien tapahtumat, kuten Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi?

– Luulen, että ne ovat kuitenkin aika pieniä ja toivottavasti lyhytkestoisia irtiottoyrityksiä, Väänänen sanoo.

Sivistyksen puolustamista hän pitää kaikkina aikoina yhtä tärkeänä. Asian laita on vähän samoin kuin sananvapauden kanssa – jos ei se tänään ole uhattuna, niin huomenna sitä jo nakerretaan. Syykin on selvä.

– Historia on osoittanut varmaan lukemattomia kertoja, että sivistys on kaikkien itsevaltiaiden uhka.

Jotta sivistyksen vaaliminen onnistuu, on myös kyseistä arvoa koskevaa keskustelua pidettävä yllä. Väänänen muistuttaa, että niin yksilön kuin yhteiskunnankin sivistystason nostaminen on päättymätön urakka.

– Jos siitä puhuminen lopetetaan, niin se tarkoittaa ehkä myös sitä, että asia ei ole enää meidän jatkuvan kilvoittelumme agendalla.

Entä mikä olisi politiikan saralla kaikkein keskeisin teko sivistyksen tukemiseksi? Väänäsen mielestä se olisi tasa-arvon edistäminen niin alueellisesti kuin eri väestöryhmien välillä.

Kaikkein tärkeimpänä hän pitää nimenomaan tasapuolisia mahdollisuuksia koulutukseen, esimerkiksi toisen asteen opintojen maksuttomuutta.

– Yksi modernin yhteiskunnan keskeisiä sivistyksen peruspilareita on, että jokainen lapsi ja nuori ansaitsee parhaan mahdollisen koulutuksen riippumatta vanhempiensa varallisuudesta tai sosiaalisesta asemasta.

 

ÄÄNESSÄ TÄLLÄ KERTAA:

Kalervo Väänänen

  • Syntynyt Säräisniemellä vuonna 1952
  • Koulutukseltaan lääketieteen ja kirurgian tohtori
  • Tutkinut tieteellisellä urallaan tuki- ja liikuntaelimistön biologiaa ja sairauksia, muun muassa luukatoa
  • Toiminut aikaisemmin muun muassa Turun yliopistossa solubiologian professorina ja biolääketieteen laitoksen johtajana sekä Itä-Suomen yliopistossa tutkimuksesta vastaavana akateemisena rehtorina.
  • Turun yliopiston rehtori vuodesta 2012 lähtien.
  • Suomen Akatemian hallituksen jäsen vuosina 2004–2009 ja UNIFIn puheenjohtaja vuosina 2014–2015.
  • Erityiset kiinnostuksen kohteet: metsä ja yhteiskunta.
  • Parasta rehtorin työssä: ”Monialaisen yliopiston tieteiden kirjo ja sen seuraaminen.”

 

 

Teksti ja kuva: Anna Humalamäki

Jaa artikkeli

FacebooktwitterlinkedinmailFacebooktwitterlinkedinmail
 
Erikoistumiskoulutus
Ota meihin yhteyttä!
Perustietoa yliopistoista